Koulutus- ja työelämä, vertaileva näkökulma
Studia Generalia, Koulutus- ja työelämä, vertaileva näkökulma 21.11.2007
Johanna Lasonen oli Haaga-Helian amk.ssa luennoimassa aiheesta ”Koulutus- ja työelämä, vertaileva näkökulma”. Luento oli kerätty valtavasta määrästä eri lähteistä noukittua materiaalia. Materiaalin yhteensopivuuden miettiminen oli jäänyt hieman enemmän kuin puolitiehen. Tilaisuuteen varatun ajan puitteissa luennoitsija ei kyennyt käymään lävitse kuin osan materiaalista. Aihe oli varsin mielenkiintoinen, mutta sen seuraaminen tuotti suuria vaikeuksia luennoitsijan materiaalin päämäärättömän seikkailun vuoksi.
Luennon tavoitteena oli selvittää suomalaisen ja muun eurooppalaisen koulutusjärjestelmän eroja ja siitä syntyvää eroa koulutuksen jälkeisessä elämässä. Suomalainen koulutusjärjestelmä on muuttunut melko paljon sotien jälkeisenä aikana. Muissa maissa vanha koulutusjärjestelmä on vielä voimissaan. Useissa maissa koulutus on enimmäkseen työssäoppimista. Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus on Suomen mallissa nivottu tiivisti yhteen. Koulutusjärjestelmien erilaisuus näkyy myös nuorten työelämänsiirtymisiässä. Maissa joissa koulutus tapahtuu pääasiassa työelämässä, siirtyvät nuoret jo hyvin varhain, 18–21 -vuotiaina, työelämään. Suomessa ja muissa pohjoismaissa siirrytään työelämään vasta koulutuksen päätyttyä, muutamaa vuotta myöhemmin.
Vastaako koulutus työelämän vaatimuksia ja saavatko nuoret sitten koulutustaan vastaavaa työtä. Tutkimusten mukaan n. 50 % nuorista saa ”väärän” eli koulutustaan vastaamattoman työpaikan. Tässäkin on kuitenkin havaittavissa suuria eroja maiden välillä. Duaalimallisessa koulujärjestelmässä eli työelämässä oppinsa saaneiden ei katsota olevan ”väärässä” työpaikassa, vaikka todellisuudessa he voisivatkin näin tuntea. Tilastoissa näiden maiden nuoret saavat muita useammin oikean työpaikan koulutuksen jälkeen. Koulutusta vastaavan työpaikan saanti on hyvin paljon kytköksissä työmarkkinoiden henkilö- työ- ja rakenneominaisuuksiin.
EU:n sisällä työvoiman vapaa liikkuminen asettaa omat haasteensa kansalaisten koulutus- ja osaamistasoille. EU:ssa on paljon alhaisen koulutustason omaavaa työvoimaa, joka olisi valmis siirtymään työpaikkojen perässä maasta toiseen, jos se olisi mahdollista. Euroopan monikielisyys ja monikulttuurellisuus sekä erilaisten koulujärjestelmien tunnistaminen ja tunnustaminen vaativat monenlaisia haasteita yhteiskunnalta. Mahanmuuttajat tarvitsevat kulttuuriin perehdyttämistä samoin kuin työpaikkojen henkilöstö tarvitsee ”kulttuurijohtamisen” kursseja välttääkseen suurimmat karikot monikulttuurisessa työympäristössä.
