Archive for the '3.2.1' Category

You are currently browsing the archives for the 3.2.1 category.

Haasteellista toimintaa

Mitä kaikkea Aleksis Kivellä olikaan mielessään kirjoittaessaan lausahduksen ”Maailma muuttuu, Eskoseni”. Maailma ympärillämme muuttuu koko ajan ja opetuksen pitäisi kehittyä sen mukana. Itsensä kehittäminen on päivän pop, muuten oppimisjuna menee ohitse ja viheltää mennessään.
Mediaähky on melkoinen, kun yrittää seurata mihin kaikkeen opetukseen viittaavaan mitäkin uutta juttua ja vanhaa uudella tavalla soveltaen on tuupattu opetuksen [...]

Kurkistus kristallipalloon

Kurkistaessani kristallipallooni näen monia asioita, jotka tuntuvat varsin utopistisilta. Ammatillinen koulutuskenttä muuttuu yhtenäiseksi, ammattiin johtavaksi koulutuksesi. Enää ei ole erikseen tiedekorkeakoulujen, ammattikorkeakoulujen ja ammatti-instituuttien järjestämää koulutusta. Tulevat lääkärit ja kokit hämmentävät saman opinahjon soppaa.
Miten tähän on tultu. Koulutukseen käytettävät resurssit vähenevät koko ajan. Osaavasta opetushenkilökunnasta tulee niin suuri pula, että on pakko käyttää kaikki osaava [...]

Opettajuus putkessako

Oman opettajaidentiteettini kuvauksessa lainaan heti aluksi Järvisen tutkimusta. ”Ammatillinen kehitys on nähtävä nykyään elinikäisenä oppimisprosessina tai erilaisia syklejä sisältävänä dynaamisena prosessina eikä vaiheiden ja sosiaalisten roolien kronologisena ketjuna”
On kuin lukisi omaa elämänkertaa elinikäisestä oppimisprosessista. Aiemmassa kirjoituksessani ”Mitä on tehty ja mistä on tultu” jo hieman sivusinkin omaa tämän hetkistä opettajuuttani omien ammatillisten tarpeiden pohjalta.
Tänä hektisenä [...]

Mitä on tehty ja mistä on tultu

Mitä kaikkea sitä näkeekään, kun on suuren oppilaitoksen näköalapaikalla opetus- ja neuvontatehtävissä. Verkko-opetuksen yhä lisääntyessä saan olla mukana näkemässä ja kokemassa koko opettajuuden ilot ja surut verkossa opettamisen ihanuudesta.
METSÄSSÄ
Täällä kuljen mailla ja samoan soilla,
usein metsihin eksyn yöksi,
teen kontteja, virsuja, vispilöitä
ja runoja puhdetyöksi.
Niihin hämyssä puukon jälki jää,
jää havun ja tuohen tuoksu.
Mitä siitä, kun niissä vain [...]